Fifty Shades of Crap

En ole ihan varma, voiko tätä postausta edes sijoittaa sielunruoan alle, mutta sovitaanko, että kyseessä onkin sielun eineshampurilainen. 

Yritin viime lomallani lukea Fifty Shades of Grayn ensimmäistä osaa. Erehdyin ostamaan kyseisen opuksen Amsterdamin lentokentältä siinä uskossa, että tämä kirja on jonkun sortin kulttuuri-ilmiö ja tälle statukselle löytyy jokin syy. No ei löytynyt...

Kuinkahan paljon myyntiluvuissa on mukana laisiani markkinatalouden narauttamia? Pakko olla paljon, sillä moista p****a en ole kuunaan lukenut. 

Anteeksi, jos olen hieman epähieno ilmauksissani, mutta oikeasti tyylikkäästä sanastosta ei vain löydy hyviä vastineita tässä tilanteessa. En voi uskoa, että kirjan on kirjoittanut keski-ikäinen nainen, niin naiivia, harjaantumatonta, latteaa ja yksinkertaisesti huonoa on sen kieli.  Juonesta en voi sanoa mitään, sillä luin kirjaa kahdeksan sivua ja pikakelasin sen jälkeen ensimmäiseen ’kohtaukseen’.  Se, että E.L. Jamesin protagonisti hihkuu vuoroin pyhää lehmää, vuoroin pyhää kakkaa aktin aikana, kiteyttää kirjan kielelliset nyanssit aika mainiosti. Kohtaukset ovat lähinnä reaaliaikaisesti selostettua pornoa. 

Ehkä henkilöhahmot syvenevät kirjan edistyessä, mutta en kyllä viitsi altistaa aivojani moiselle scheisselle niin pitkään, että saisin tuon selville.  Niin, että joku jos haluaa ottaa haasteen vastaan, niin voin laittaa ensimmäisen osan postiin?

Voi Pyhä Kakka! 

Ps. 

Vastoin parempaa tietoani, olin valmistellut viime halloweeniksi ' Fifty shades of Gray' -asun, joka koostui kasasta harmaaseen mekkoon ommeltuja harmaita maalinäyteliuskoja, kuivashampoolla harmaannetuista hiuksista sekä vyöstä, mustasta teipistä ja tennispallosta kasatusta ball-gagista. 

Onneksi en lopulta turvallisuussyistä päässyt koko bileisiin, enkä assosioinut itseäni tähän räpellykseen.  

Tai no, jos ollaan täysin rehellisiä, niin mielestäni asu olisi viimeisten tietojenikin valossa aika näppärä idea! Tuhat kertaa näppärämpi kuin yksikään virke tuossa pumaskassa...

Tuunaa mun körmy I

Asustelen Kabulin laidalla, ulkomaalaisten kansoittamalla compoundilla. Huoneissamme on tilaa 28 neliömetriä, joka on jaettu minimakuuhuoneeseen, ikkunattomaan olohuoneeseen ja pikkuruiseen kylppäriin.

Kämpät on kalustettu mahdollisimman halvalla ja siitä johtuen huonosti. Legendaarisin mööpeli lienee olohuoneen keinonahkainen 'space-sohva', jossa näyttää päällepäin olevan tilaa kolmelle, mutta käytännössä ainoastaan yksi henkilö voi kansoittaa tätä sohvaa, istumalla keskellä kalustetta.

Koska minulla oli onneksi ihka oikeita huonekaluja (vaikkakin pitkälti ikea-mallistoa) edellisessä Kabulin asunnossani, sain heitettyä suurimman osan firman mööpeleistä mäkeen ja tekemään pienen makeoverin.

Tässä ennen ja jälkeen kuvat makuuhuoneestani.

Sängyn taakse seinälle ripustin kaksi ISAF:n basaarista hankkimaani talvihuivia (joissa hieman blingiä paljettien muodossa). Etualalla istuskelevat Karujänis ja Rita, jotka ovat matkanneet mukanani jo 19 (KJ) ja 35 vuotta (R). Sänky on ystäviltäni Hannalta ja Andrewlta ehkä 8 vuotta sitten perimäni Ikean uskollinen rautasänky, jonka raamit haluaisin muuttaa aikanani takaisin Suomeen, mutta se tulee ihan turkasen kalliiksi. Ikean on myös edustustolta lainassa oleva malm-lipasto. Lipaston päällä synttärilahjaksi saamani akvarelli, jossa näkymä Kabulin vanhasta kaupungista.

(ps. Jos jollakin sattuisi olemaan tuo sama ikean sänky myytävänä Suomessa, niin ostan sen heti!)

Combat Chic!

Katsoin Australian Masterchefiä yksi ilta kädessäni kevlar-kypärä ja musta tussi.  Näin siinä sitten kävi. (Mustasta tussista jäi ihanan kiiltävä violetti jälki!)

Kuka sanoo, ettet voi olla hippinä sotatantereella? Flower – motherfucking – Power! 

Suojaliivistä ei tyylikästä saa tekemälläkään, mutta kolmas Kabulin vakiovaruste on nk. Grab-Bag, jossa pitäisi olla kaikki mitä tarvitset a) hengissä selviämiseen, b) maasta poistumiseen tai c) 48 tunnin hengailuun pommisuojassa tai jossain muualla, jollet turvallisuussyistä pysty palaamaan omaan kotiluukkuusi.

Käytännöllisintä olisi tietysti, että kyseinen kuljetin olisi Grab- Backpack, mutta minulla evakuointilaukun virkaa hoitaa Roomasta pari vuotta sitten hankkimani ICARTAI:n violetti Monte Carlo. Se on oikeasti tosi styrdi laukku ja sointuu tuohon kypäräänkin:)

En missään nimessä tarvitse, mutta silti haluaisin vielä tällaisen vaaleanpunaisen ja ehkäpä farkunsinisenkin.

Tästä se lähtee...

Tervetuloa Blogiini.

Ajatus blogin pitämisestä on muhinut mielessäni jo jonkun aikaa. Vuonna 2007 Jakartassa asuessani onnistuin bloggailemaan enemmän ja vähemmän säännöllisesti noin kymmenen kuukauden ajan, mutta jotenkin harrastus jäi. Tuo blogi oli lähinnä julkinen päiväkirja ystäville ja sukulaisille Suomessa. VUonna 2010 muuttaessani Afganistaniin yritin vääntää tiukkaa ja kunnianhimoista asiablogia, tällä kertaa englanniksi. Taisin saada sitä kirjoitettua viisi-kuusi postausta, kunnes asiantuntijablogin vastuu ja seuraukset alkoivat painaa liikaa.

Jotenkin päänsä sisällön vuotaminen julkiselle foorumille kuitenkin kiehtoo, mutta liika henkilökohtaisuus tai vakavuus jotenkin ahdistaa. Työssäni käsittelen vakavia asioita aamusta iltaan ja ehkä olisi syytä tasapainottaa palettia kirjoittamalla keveistä, pienistä ja hieman suuremmista ilon aiheista. Vaikka vain muistuttaakseni itseäni, että on ihan suotavaa nauttia omasta elämästään, sillä maailman ongelmia ei marttyyriudella ratkaista.

Aloittelen kuudella eri teemalla.

1. Kirkkokadulla - Ostin juuri itselleni pysyvän osoitteen Tammisaaresta. 1790 rakennetun puutalo-osakkeen tuunaamisesta ja sisustusurakasta löytyy lienee tarina jos toinenkin ylös kirjattavaksi.

2. Absurdistan, Kabul - Media kertoo itsemurhapommeista, mutta täällä eletään kuitenkin arkea pienine iloineen, vaikkakin välillä hyvin absurdia sellaista.

3. Passi ja Hammasharja - Vuonna 2012 matkustin Afganistanin ja Suomen lisäksi Kiinassa, Indonesiassa, Arabiemiraateissa, Etelä-Afrikassa, Argentiinassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Espanjassa, Panamassa ja Jamaicalla. Luvassa valikoituja tuokiokuvia tältä ihanalta planeetalta.

4.  Päivän vetimet - Niin, olen nainen, tykkään vaatteista, so what?

5. Makuaistinautintoja - Kabulissa minulla ei ole keittiötä, joten tämän kategoria keskittynee - ainakin aluksi - enemmän ravitsemusliikkeiden tarjonnan arviointiin.

6. Sielunruokaa - Jos joskus luen hyvän kirjan, näen hyvän leffan tai olen vaikuttunut muusta taiteen alaan kuuluvasta tekeleestä, tekee siitä mieli raportoida.

Voi olla, että jokin näistä kategorioista nousee ylitse muiden ja jokin kuolee luonnollisesti. Jää nähtäväksi.