No kylla on surkeeta aka. jaahyvaiset ruokapoydalle

Kolmisen vuotta sitten teetin itselleni aika majesteettisen ruokapoydan. Prosessissa meni kuukausitolkulla, silla kaksi ensimmaista poytaa meni vaihtoon.

Ensimmainen oli maalattu tummanruskeaksi, koska arvon nuristanilainen artesaani ei voinut uskoa, etta joku oli tilannut valkoisen huonekalun.

Toisen yritelman kohdalla kaiverrukset oli tehty hieman sinnepain, joten pakko sekin oli palauttaa.

Tuolin selissa oli vain yksi, suhteellisen siististi tehty kaiverrus, joten hyvaksyin ne, vaikka tietenkin niihin oli raapustettu ihan vaara kuva... Oli sovittu, etta tuolin selkiin tulee tuo ison kukan sisalla oleva pieni kukka, mutta tulikin jotain ihan muuta...

Kolmannen version poydan kannesta hyvaksyin, vaikka se oli n. 20 senttia leveampi kuin oli sovittu. Poydanjalat menivat sen sijaan vaihtoon, koska illallistajien koivet eivat olisi mahtuneet poydan alle.

Lopulta minulla oli 'mittatilauksena' tehty varsin kelvollinen, joskin astetta aiottua massiivisempi illalliskalustus.

Talla viikolla aloin selvittelemaan, miten taman hassakan saisi siirrettya Tammisaareen. Ihan helpolla ilmeisesti, mutta ei varsinaisesti kovin halvalla. Ruokailuryhmalle ja kokovartalopeilille olisi tullut halvimman tarjouksen mukaan hintaa 4200 usd. Siis lahes nelja kertaa se, mita poydasta maksoin.

Moopelit lahtivat nyt myyntiin ja surettaa ihan vietavasti! Peilin karmit saan sentaan rahdattua omin voimin Suomeen...

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

Perjantaina käväisimme lounaalla Le Jardinissa, joka on a) yksi niistä kahdesta ravintolasta sotilasleirien ulkopuolella, joissa saamme käydä ja b) kaupungin ykköspaikka, mitä laatuun tulee. Koska olemme tyttöjen kanssa detox- kuurilla, ja lähes kaikki meidän ruokalassa tarjottava ape kuulu 'älä-syö' listalle, piipahdus Le Jardiniin oli kertakaikkiaan ihana. Kuvassa ihanainen lohisalaatti ja tuorepuristettu omena-inkiväärimehu.  Lisäksi itse Le Jardenin, eli ravintolan pyöreän sisäpihan, ruusupuskat ovat tähän aikaan vuodesta miellyttävän kukkeat!

Kyllä täällä aina silloin tällöin kelpaa.

Eksotiikkaa olohuoneeseen

Nyt kun kaikin puolin skandinaavisen koruton ja moderni sohva on tilattu, olohuone kaipaa hieman tasapainotusta eksoottisempaan suuntaan.

Sain vihdoin sitouduttua kauan haikailemaani mattoon, varsinkin, kun sitä kustomoitiin minulle hieman.  Hankin siis aiemmin esittelemäni maton, mutta hieman vähemmän oranssina. Olen oikein tyytyväinen.

Laittaisin tänne kokonaisen kuvan, mutta kun matto on sen verran iso, ettei sitä mahdu nykyisessä koirankopissani edes kokonaan levittämään.

Tämän olkkarin maton lisäksi tilasin eteiseen patchwork-tyylisen (1m x 3,5 m) kirjavan maton. Se on  niin hippi, että sen hipimpää ei kirkkokadulle tule!

 Toinen ostos oli ghaznilainen iso kuparitarjotin.

ISAF:n basaarissa kannattaa kyllä tinkiä. Hinta tipahti 250 dollarista sataseen. Harmittaa, että aloitin tinkaamisen vasta kahdeksastakympistä. Olisi voinut tämä ihanuus lähteä halvemmallakin.

Tähän tarvitsee siis askaroida jalat ja avot, olohuoneen kahvipöytä on valmis.

Ja tämä pitää kuulemma myös hangata sitruunalla ja suolalla, jotta sen loisteliaisuus tulee oikein esiin.

Pakko kyllä myöntää, että hieman jännittää, josko päässäni muhiva visio olkkarin sisustuspastissista toimii käytännössä. Heinäkuussa se nähdään!

Lisäksi heräteostin lasisen ja kuparisen kirjeputkilon, jollaisilla vietiin viestiä Keski-Aasian visiireille. En oikein tiedä mitä sillä tekisin, ettekä kuvaakaan saa, kun ehdin sen jo pakata.

Viiden viikon verran työpäiviä jäljellä ja kaksi kuukautta end of missioniin. Tuntuu hurjalta.