Fifty Shades of Crap

En ole ihan varma, voiko tätä postausta edes sijoittaa sielunruoan alle, mutta sovitaanko, että kyseessä onkin sielun eineshampurilainen. 

Yritin viime lomallani lukea Fifty Shades of Grayn ensimmäistä osaa. Erehdyin ostamaan kyseisen opuksen Amsterdamin lentokentältä siinä uskossa, että tämä kirja on jonkun sortin kulttuuri-ilmiö ja tälle statukselle löytyy jokin syy. No ei löytynyt...

Kuinkahan paljon myyntiluvuissa on mukana laisiani markkinatalouden narauttamia? Pakko olla paljon, sillä moista p****a en ole kuunaan lukenut. 

Anteeksi, jos olen hieman epähieno ilmauksissani, mutta oikeasti tyylikkäästä sanastosta ei vain löydy hyviä vastineita tässä tilanteessa. En voi uskoa, että kirjan on kirjoittanut keski-ikäinen nainen, niin naiivia, harjaantumatonta, latteaa ja yksinkertaisesti huonoa on sen kieli.  Juonesta en voi sanoa mitään, sillä luin kirjaa kahdeksan sivua ja pikakelasin sen jälkeen ensimmäiseen ’kohtaukseen’.  Se, että E.L. Jamesin protagonisti hihkuu vuoroin pyhää lehmää, vuoroin pyhää kakkaa aktin aikana, kiteyttää kirjan kielelliset nyanssit aika mainiosti. Kohtaukset ovat lähinnä reaaliaikaisesti selostettua pornoa. 

Ehkä henkilöhahmot syvenevät kirjan edistyessä, mutta en kyllä viitsi altistaa aivojani moiselle scheisselle niin pitkään, että saisin tuon selville.  Niin, että joku jos haluaa ottaa haasteen vastaan, niin voin laittaa ensimmäisen osan postiin?

Voi Pyhä Kakka! 

Ps. 

Vastoin parempaa tietoani, olin valmistellut viime halloweeniksi ' Fifty shades of Gray' -asun, joka koostui kasasta harmaaseen mekkoon ommeltuja harmaita maalinäyteliuskoja, kuivashampoolla harmaannetuista hiuksista sekä vyöstä, mustasta teipistä ja tennispallosta kasatusta ball-gagista. 

Onneksi en lopulta turvallisuussyistä päässyt koko bileisiin, enkä assosioinut itseäni tähän räpellykseen.  

Tai no, jos ollaan täysin rehellisiä, niin mielestäni asu olisi viimeisten tietojenikin valossa aika näppärä idea! Tuhat kertaa näppärämpi kuin yksikään virke tuossa pumaskassa...