In it for the long haul.

Laskeskelin, että vuodesta 1996 lähtien minulla on ollut yhteensä 14 sellaista asuntoa, luukkua, kämppää tai vuokrahuonetta, joita olen tuunannut oman makuni mukaiseksi. Esimerkiksi kesällä 2000 suoritimme valtavan logistisen ponnistuksen ystäväni Jennin kanssa, kun raahasimme kilotolkulla tavaraa Ikeasta Tukholman kesäkämppäämme, joka oli itseasiassa vanhainkodin kerroskeittiö...

Hyvää tässä elämäntyylissä on se, ettei ainakaan jää kaiken maailman roinaa nurkkiin seisomaan, kun on jatkuvasti pakkaamassa ja evaluoimassa omaisuuttansa. Hyvää on myös se, että jos joku teema tai väriskaala alkaa riepomaan, ei tarvitse kuin odotella seuraavaan muuttoon saakka ja antaa luonnollisen poistuman hoitaa tylsät kamat uusille omistajille.

Vuosien varrella on tietysti siunaantunut sellaista omaisuutta, joka pakataan aina mukaan. Ritan ja Karujäniksen lisäksi siis.

Tällä hetkellä tuntuu, että jatkumo ruskea - beige - kerma on tullut tiensä päähän tässä liikkuvassa huushollissa.  Tästä värikategoriasta löytyy kuitenkin muutama pitkän linjan sisuste, joille pitää löytää sijoituspaikka aina uudelleen.

Nyt kun neliöitä on vaivaiset 28, osa kamasta on kollegani vierashuoneessa välivarastossa, mutta sisustuskerrostumia löytyy Absurdistanin luukustakin...

 Keiichi Nishimuran Cranes over Moon - juliste on keikkunut sängynpäätyni päällä vuodesta 2005 lähtien. Keikkuisi nytkin, mutta nämä perhanan lastulevyseinät eivät taida kannattaa sen painoa.  Kyllä se baaripöydän taustanakin toimii...

Aika pieniä nämä kuvat, mutta oransseissa kehyksissä valokuva Montrealin ränsistyneestä Mile Endistä, jonka otin aivan älyttömän kylmänä ja viimaisena alkukevään päivänä vuonna 2003.  Kävin Mile Endissä uudelleen kesällä 2011. Se alkaa olla hoteinta trendialuetta. 

His Masters Voice lasinaluset toimittavat tällä hetkellä paloturvallisuustehtävää tuikkujen alla. Olen ostanut ne syksyllä 1996 Rotterdamista, alennusmyynnistä. Muistan vielä hinnankin, 0,95 guldenia tsipale. 

 Ensimmäiseltä Lontoon matkaltani syksyllä 1996 tarttuivat mukaan Leonardon Vitruviuksen Mies ja Egon Schielen nainen. Luin Virginia Woolfin Majakan ensimmäisiin yliopiston pääsykokeisiini keväällä1996 ja ostin kortin Turusta, Akateemisesta kirjakaupasta pääsykokeiden jälkeen.  (En muuten päässyt lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä, Onneksi! )

Balilainen korvakoruboxi on ihan uutta sedimenttiä. Sain sen ystävieni Natashan ja Seanin häissä 'vieraslahjaksi' syksyllä 2011. Takana kehystetty valokuva Angkor Watista vuodelta 2007.  Pienen pieni kirjanen on Uuden Vuoden lupaukseni viime vuodelta aka sivu päivässä päiväkirja, sivun koko on 5 x 7 cm!   ( Alphonse Muchan Tiger Lily kuosilla )

Nämä kaverit, Wayang Golek- nuket Sita ja Rama, ovat muistona ihanilta Indonesian vuosiltani. ( 2005, 2007-2008).