Taannoisen Jamaican matkan aikana
löysin uudelleen Bob Marleyn, mikä sinänsä on tietysti aika ilmeinen
juonenkäänne kenen tahansa Jamaican matkan aikana;) Mutta siis, kuuntelin
Reggaeta jonkun verran teininä, mutta jossain vaiheessa mainstream-reggaen
nais- ja homovihamieliset lyriikat alkoivat tökkiä ja siinä samassa vanhakin
reggae unohtui. Mutta siis, nautin
tosiaankin viikon pituisesta Marley-loopista, vaikka musiikkityylinä reggae ei
ehkä ole suuremmassa mittakaavassa mun juttu.
Luonteelleni ominaisesti ylitse
muiden nousi Redemption Song, Concrete Jungle, War ja muu jätkän poliittisempi
tuotanto.
Lisäksi katsoin Kevin Mc Donaldin
loistavan dokumentin Marley (04/2012), Tuli ihan oikeasti itku, kun siltä lähti
kemoterapiassa ne rastat päästä.
Mutta hyvät ihmiset, kuunnelkaa
nyt tämä. Yksinkertaisesti loistava biisi.
Mä oon kakskytvuotta halunnut mennä Jamaicalle. Jotenkin se on tyssännyt siihen, että kaikki "oikeesti kiinnostava" olis ihonväri huomioon ottaen vaarallista... Tätä näkökulmaa voisit tietty kommentoida turvallisesti Kabulista käsin ;D
VastaaPoistaOuti
Joo, ei ollut meikalaisella Sound Systemeihin menemista...
Poista