Ajolähtö...

No oikeastaan ei olla vielä kirkkokadulla, sillä joudun odottamaan vielä kuumeiset kolme viikkoa,  että saan avaimet käteen.  Polttelee kovasti ryhtyä maalaus- ja muihin remontointihommiin.

Omaisuuteni on levällään ympäri Suomea ja maailmaa. Ne vähät, jotka vielä roikkuvat mukana ovat suurimmaksi osaksi jäämässä tälle tielleen, koska minkään paketin, jonka mitat ovat enemmän kuin 1,2m x 0,6m x 0,6m, shippaaminen Suomeen on – kuten jo aiemmin todettiin – turkasen kallista.  

Käytännössä minulla on kaksi lamppua, yhdet verhot, entisöinnin tarpeessa oleva kirjoituspöytä, jumalattoman massiivinen ruokapöytä, penkki, peili sekä lundian kirjahylly kirjoineen. Kaikki muu pitää hankkia.  Pankkitili tulee laulamaan, samalla kuin visakortti säestää…

Koska en ole päässyt tuumasta toimeen, olen ajautunut jo pari kuukautta sitten erilaisten sisustusblogien ja pinterestin noidankehään. Olen nyt todennut, että valkoiset puiset unelmatalot ja juuttikangasromantiikka ovat suomalaisten sisustusbloggaajien peruskauraa. Haluaisin itse ehkä hieman maskuliinisempaa ja särmikkäämpää lopputulosta, mutta silti tietysti pelkistettyä, mutta kodikasta, skandinaavista, hipahtavaa, maalaisromantiikkaa.  Mission Impossible…

Onni onnettomuudessa ja tässä mahdottomuuden rajoilla liikkuvassa missiossa on, etten muuta uuteen kotiini vielä ainakaan kahdeksaan kuukauteen. Mitään paniikkihankintoja ei siis tarvitse tehdä ja sisustusta voi panna kasaan vähitellen, alennusmyyntejä sekä kirppareita hyväksi käyttäen.

Kabulissa ostoslistalla ovat ainoastaan matot (2kpl) ja  metallinen tarjotin.  Mattoihin palailen siinä vaiheessa, kun olen tarpeeksi vireässä älyllisessä tilassa mattokaupoille lähteäkseni,  mutta tarjottimen pitäisi olla suuri ja näyttää suunnilleen tältä: 

Tarjottimelle pitää tietysti nikkaroida vielä asiaankuuluvat jalat ja afganistanilainen kahvipöytä (tai siis teepöytä) on valmis! 

Sitten eilisillan hankintaan. Törmäsin surffaillessani putiikkiin nimeltä Anthropologie. Ensinnäkin, jos myymälä on nimetty humanistisen tieteenalan mukaan, on se jo sinänsä kutkuttavaa. Kutkuttavia olivat myytävätkin. Hintataso oli sen sijaan lähinnä murskaava.

No tottakai löysin sieltä itselleni päiväpeiton! Mikä avuksi?  Lähdin tonkimaan Ebayn syövereitä. Ja kappas, päiväpeitto löytyi sieltä monella eri hinnalla. Halvin ja tilaamani oli noin puolet alkuperäishinnasta! 20 dollaria postikuluihin ja ZAP, ensimmäinen varsinainen hankinta uuteen kotiin tehty!  

Ja tässä muuten kuva tuosta komeudesta, joka oli ihan pakko saada. (Särmikkyys- ja hipahtavuuskriteerit täyttyvät, pelkistetty skandinaavisuus ei niinkään.)