sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kenkätaidetta ja musiikkia Buenos Airesista



Olemme taas ‘essential moves only’ tilanteessa, mika on pakottanut minut jattaytymaan jo kolmelta tangotunnilta paitsioon. Mikaan ei taalla ota paahan niinkuin se, ettei mihinkaan paase. Heti toisesta vankilapaivasta lahtien alan pakonomaisesti etsimaan a) uutta tyopaikkaa, b) jotain ostamista amazonista ja tana viikonloppuna c) uusia tangokenkia. 

Taydelliset tangokengat ovat synteesi ‘my big fat gypsy wedding’ tyylista, joka on vedetty kertaalleen hienostuneisuusmankelin lapi ja lopulta kaytannollistetty. Kun soppaan heitetaan hyvat materiaalit, lopputulokseksi saadaan ihan  mielettomat bling-bling kengat, joista ei tule rakkoja ja joilla voi juosta vaikka maratonin, jos kunto muuten kestaa. 

Tangokenkien Bentley on ehdottomasti Comme il’Faut. Itseltani ei kyseisen valmistajan popoja loydy, koska jotenkin en jaksa niiden ymparilla pyorivaa mystiikkaa, enka hintoja.  Omat suosikkimerkkini ovat hieman vahemman (teko)ekslusiiviset NeoTango, Gretaflora ja deBailar. NeoTango on iso valmistaja, jonka kengat ovat suhteellisen perinteisia ja niita saa muistaakseni kolmella eri korolla ja kahdella eri leveydella, joten oikean koon loytyminen ei ole tuurista kiinni.  Gretafloran valikoimista loytyy 50-luvun hehkeita kenkia ja toisaalta kenkia, jotka vievat ajatukset 90-luvun teknoon. deBailar on pienen pieni - yhden naisen pyorittama kenkamerkki - ja riippuu tuurista, onko lempparimallia valmistettu oikeassa koossa. deBailarit ovat aivan ihanan hipit ja hakkaavat mukavuudessa kaikki muut kokeilemani. 




Ystavallani Kelseylla on tallaiset Gretafloran kalossit. Nayttavat aika helvetin hyvilta kesamekon kanssa ja jotenkin niiden kanssa tanssittavaksi sopii iki-ihana Carlos Gardel. Gardelin tangojen tanssiminen ei ole ehka helpoin tehtava -vaativat vaikeasti saavutettavaa vahaeleisyytta ja erinomaisen yhteyden tanssipartnereiden valilla. (Kenkia koristavat kukat ovat muuten irrotettavat. Tasta johtuen eraalla tanssitunnilla opettajan suusta paasi kaikkien freudilaisten lipsausten aiti: ' Sorry, I think I just deflowered you.' )







 Nykypaivaisempaa otetta edustavat deBailarin perussandaalit. Naiden kanssa sopii t-paita, pillifarkut, Sexteto Mayorin freesi tulkinta klassikosta ja paljon kreisia kikkailua. 





NeoTangon klassisille punaisille peruskengille valitsin Carlos DiSarlin (perustangon) Bahia Blancan. Aarimmaisen kauniit kengat, aarimmaisen kaunis kappale, joka on sen verran tunnettu ja selkea, etta sita soitetaan varmasti melkein kaikilla alkeistunneilla ja jossain vaiheessa se alkaa jo kaikesta ihanuudestaan huolimatta hieman kypsyttaa. ( Joka tapauksessa Tangon kultakauden orkesterinjohtaja-saveltajista DiSarli on ehdoton suosikkini!)



Eri biiseille on tietysti viela identifioitavissa parhaiten sopiva tanssipartneri, mutta jatettakoon ne valinnat tassa yhteydessa maarittelematta :)



3 kommenttia:

  1. Tanssipartnerien identifiointi tilattu seuraavaan postaukseen!
    Outi

    VastaaPoista
  2. Ihania popoja. Voiko noita käyttää tanssilattian ulkopuolella? Siis jos ei tanssi, eika aio tanssia, mutta on kenkäfriikki ja haluaa korkopopot joilla voi juosta maratonin tai selvitä päivästä kaupungilla ilman rakkoja. Paljon ihanuudet kustantavat?

    VastaaPoista
  3. No joo, ymmarrathan hyberbolien olleen kaytossa... Mutta joo, naissa on nahkapohjat, eli ihan normaalisti niita voi kayttaa. Tangon tanssimiseen niista ei sen jalkeen enaa ole, mutta perusdiskolu onkin sitten vahemman vaativa tanssinlaji.

    Suomesta ei taideta myyda naita merkkeja. NeoTangoa ehka? Maksoivat muistaakseni 70-90 dollaria pari paakallopaikalla.

    (Meinasin muuten kirjoittaa, etta persudiskoilu, mutta siihen tarvitaan varmaan tuohivirsut!)

    VastaaPoista